Location not found in attribute data.
Päivällä käydään taas katsomassa tuhatta kämppää. Bongailemme kämppiä The AGE lehdestä, jonka saamme kiskasta ilmaiseksi, koska kyseisen lehden jakeluväki on lakossa ja lehtiä ei ole jaettu koteihin. Näin ollen niitä on kioskeissa rutosti ja ne jaetaan ilmaiseksi. Kämppien tutkailu on raskasta puuhaa, koska joudumme kävelemään joka paikkaan ja välimatkoista kertyy aikamoisia lenkkejä. Mutta nähdäämpähän taas monenlaisia paikallisia asuntoja. En kyllä muista niistä mitään.
Sovin tapaavani Rolandin Windsorin junaasemalla illalla, tarkoituksenani nähdä hänen uusi Australian asuntonsa ja mennä siitä sitten yhdessä klubbaamaan hänen ja Gerbenin kanssa. Käymme kuitenkin sitä ennen sakujen kanssa syömässä Chinatownissa, jälleen samassa paikassa. Syödessämme Aki päättää lähteä myös klubbaamaan ja matkaamme kouhuvat punaviinit ja kaljat Footlocker-kassissa kohti Rolandin mestoja. Asemalla tapaamme sattumalta myös Gerbenin, meksikolaisen Pablon, ranskalaisen Thomasin ja saksalaisen tytön, jonka nimeä en muista.
Roland asuu siis aussisurffarin kanssa ja saa käyttää kaikkia tämän kotitalousvempaimia ja ylipistokirjoja ja kaikkea mahdollista. Itseasiassa aivan liikaa kaikenlaista. Kämppäkin on ihan kiva ja kommunikoimme hyvin erillaisilla englannin murteilla keskenämme ja yritämme päästä illan alkuun. Illan toteamus ”It’s funny how alcohol doesn’t affect me” pitää itseasiassa kerrankin paikkansa, koska olemme vielä vähän alavireessä eilisistä bileistä.
Lopulta pääsemme matkaanlähtövaiheeseen. Yritämme soittaa kahta taksia, mutta meille paljastuu, että tilaamalla ei täällä taksia kyllä saa. Menemme sen sijaan ulos kadulle ja saamme heti kaksi taksia. Meidän taksikuskimme on hauska libanonilainen ukkeli, joka kertoilee meille kaikenlaista ja etsimme yhdessä hänen kartaltaan oletettavasti chinatownissa sijaitsevaa PHD klubia. Lopulta se löytyy. Maksamme halvan 16 dollarin (10euroa) taksi ja hyppäämme kadulle. Chinatownissa on jo kahakkaa menossa, koska iso kiinalainen ryntää pienen kiinalaisen rinnuksille ja alkaa töniä tätä pahat mielessä. Joku näkee isomman kaverin kädessä tatuoinnin, jossa on kolme pistettä. Se on kait joku jengitatuointi. Noh, no worries mate, feidaamme klubia kohti ja jätemme heebot nahistelemaan keskenään.
PHD
PHD ei ilmeisesti olekaan klubin nimi vaan paikannimi. Tänään on jotkut ihmeen synttäribileet josta meillä ei ole hajuakaan, mutta pääsemme sisään. Sisällä soi emä-hyvä progehouse musa ja siirrymme heti tanssi lattialle, josta emme sitten poistukkaan enää käytännössä katsoen. Illan kuluessa musa ja dj vaihtuu ja kunnon tekno alkaa paukkua. Heilutamme kaikki periämme kiitettävästi, myöskin ranskalainen Thomas joka väitti ettei edes pidä mistään housepohjaisesta musasta, ainoastaan rokista. Hyvin tuntuu uppoavan kuitenkin.
Olemme kaikki erittäin tyytyväisiä tiivistunnelmaiseen PHD:hen ja päätämme lähteä viimeistään ensi viikonloppuna uudestaan klubbaamaan porukassa. Roland tulee luoksemme hotelliin vielä kaljalle ja hän jää myöskin yöksi luoksemme, jottei hänen tarvitse lähteä yksin matkaamaan St Kildaan. Onhan huoneessamme yksi ylimääräinen sänky jolle tulee vihdoin jotain käyttöä.