Location not found in attribute data.
Lähtöpäivä on tiistai. Ei pysty nukkumaan kauheen pitkään, pitää pakata lisää. Pitää tehdä kaikki asiat viimeisen kerran Suomessa. Suru alkaa nousta puseroon. Akilla on arkkitehdiksi valmistujaismeiningit menossa, joten häneenkään ei voi oikein olla yhteydessä. Viimeisiin tunteihin asti on epävarmaa, että millä kyydillä sitä oikein onkaan menossa sinne lentokentälle. Lopullinen kyyti on taksi, 30€.
Lentokentällä odottellaan Akia. Lopulta hän saapuu ja alamme checkkaamaan laukkuja koneeseen. Painoraja on 20kg. Omani on 28kg ja se menee vielä kevyehkösti läpi tarkastuksesta 8 kilon ylipainolla. Akilla on kuitenkin 18kg ylipainoa ja saa siitä kuumaa tiukalta kenttänaiselta. Ei muuta kuin purkamaan laukuista turhaa tavaraa pois. Matkasta jääkin pyyhettä ja jotain muuta tavaraa. Odottelemme Lauran kanssa kaakaon/kahvin ääressä.
Lopulta olemme kaikki kassassa. Aki ja minä ja meitin tytöt. Saamme kuulla kevyesti/vähemmän kevyesti kunniamme siitä hyvästä, että pitää lähteä jonnekin jonkkaan taas kerran. Mutta nyt on jo myöhäistä.
Kaiken megasuremisen keskeltä ponnistamme kohti passin tarkastusta. Valun sisään, mutta Aki jatkaa ongelmistosektorilla. Laukussa on joku puukkotyökaluyhdistelmä ja sinnehän jää sitten tarkastuksiin. Minä palloilen tax free puolella ja ihmettelen että mitähän sitten tekisi. Lentokoneen lähtöönkään ei ole enää kuin pari kymmentä minuuttia. Lopulta Aki tulee ja siirrymme oikeastaan suoraan boardingiin ja koneeseen.
Sitten lähtee tämä reissu käyntiin.